Aloin kirjoittamaan blogia, johon ajattelin jakaa omia tuntoja kotiäitiydestä, lasten kasvatuksesta, tulevan kodin sisustuksesta, mutta eritoten uudesta virkkausharrastuksesta. Kotiäitinä olo on omalta osaltaan vaativaa, kun aikuiskontaktit työympäristöön nähden vähenevät huimasti ja aika alkaa menemään muskareissa, äiti-lapsi-jumpissa, perhekerhoissa yms. Elämä pyörii vahvasti lasten ympärillä, niin kuin se tässä vaiheessa kuuluukin. Silloin saattaa myös käydä niin, että omat ajatukset alkavat pyörimään liiaksi samoissa asioissa. Niinpä ajattelin, että täytyy keksiä itselleen jotain uutta puuhaa, jotta saisi uusia ajatuksia pääkoppaan. Päätin sitten ruveta virkkaamaan.
Virkkaamista olen harrastanut viimeksi 14v sitten yläasteella. Olin käsitöissä aina kohtalaisen hyvä, mutta koskaan siihen minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa ollut. Mummoni teki kyllä jatkuvasti käsitöitä, joten olen nähnyt mitä erilaisimpien käsitöiden valmistuvan koko lapsuusikäni. Erityisesti mummoni virkkasi paljon. Liekö tämä innostus sitten joku verenperintö, geeneissä kulkeva juttu, mutta jostain syystä tuo virkkaus tuntui omimmilta ajatukselta. Onhan tuo sukunimikin naimisiin menon myötä jo siihen suuntaan kallellaan.. :P
Painelin siis Iisalmen käsityökeskus Alliinaan ja menin ostamaan elämäni ensimmäiset kuteet kahvallista koria varten. Tähän ostin Eko-ontelokudetta ja mallin otin Kauhavan Kangasaitan sivuilta. Korin tekeminen luonnistui oikein mallikkaasti ja into virkkaukseen kasvoi mitä pidemmälle koria pääsin. Ehkä joku ahaa-elämys siinä kävi, kun huomasin, että osaan sittenkin tehdä sen.
 |
| Ensimmäinen kokeilu |
 |
| Tässäpä kori sitten valmiina. Tästä tuli säilytyskori langoille ja koukuille yms. |
Kun olin saanut korin valmiiksi, soitin äidilleni ja kerroin hänelle, että olin OSTANUT sisustuskorin. Näytin sen hänelle Skypen kautta. Maailma järisi, kun kerroinkin tehneeni sen itse. Ihme kyllä hän uskoi sen. :)
Kuteesta jäi hieman yli ja mietin, että mitä voisin siitä tehdä. Ajattelin, että kun on vauhtiin päästy, niin googletin pannunalusia, sillä niitä tarvitsee aina ja tuo kude on niihin sopivan paksua. Tein kaksi erilaista mallia, toinen piparin näköinen ja toinen tähden. Katselin myös, että noistahan voisi sitten lähempänä joulua tehdä vaikka punaiset versiot, niin saisi joulupöytään vähän virkattua tunnelmaa.
 |
| Ohje piparialuseen |
Varsinaisestihan innostus lähti tulevan kodin sisustuksesta liikkeelle. sillä ajattelin, että olisi hienoa tehdä sinne uudet matot itse. Joululomalla olimme miehen kotipuolessa käymässä ja siellä näin anopin vessassa Juhannusruusu maton. Siitä se idea sitten lähti. Mietin, että liekö liian kunnianhimoinen tavoite tällaiselle kokemattomalle virkkaajalle tuo, mutta kun aloin mattoa tekemään, niin sehän luonnistui kuin itsestään. Aikaa tuohon kului alle viikko ja matto oli valmis. Valmistuisi nopeamminkin, vaan nuo pienet apurit ei tätä hommaa niin nopeuta. Mutta siitä hyvä harrastus tämä on, että sitä voi tehdä silloin kun on joutoaikaa ja aina voi jättää kesken, kun tarvitsee jotain muuta tehdä. Mutta näin, ensimmäinen matto siis valmistui. Sen tein trikookuteesta. Olen kyllä itsestäni niin ylpeä! Ohje tähän löytyy täältä.
 |
| Elämäni ensimmäinen oma tekemä matto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti